MORFEUS – TAVOITTEISTA TOTTA
MORFEUS-hankkeen (1.1.15-30.6.17) suunnittelu lähti liikkeelle yhdistämällä kaksi kiinnostuksen kohdetta: Sote-uudistuksen vaikutukset hyvinvointipalvelukentällä ja
digitaalisuuden tarjoamat uudenlaiset mahdollisuudet yhteistyön kehittämisessä ja ylläpidossa. Kysymys ”Minkälainen digitaalinen tietomallinnus ja digitaaliset työvälineet voisivat tukea hyvinvointipalveluekosysteemin yhteistyötä” yhdisti lähtökohtana kummatkin kiinnostuksen kohteet. Tarkasteltaessa hyvinvointipalvelujen toimintaympäristöä ekosysteeminä se näyttäytyy kokonaisvaltaisena yhteisen hyvän kehittämisen ympäristönä. Hankkeen näkökulma tiedonjakoon, yhteistyöhön ja yhteiskehittämiseen on niiden tosiasiallinen mahdollistaminen. Tämä edellyttää ymmärrystä ekosysteemin toimijoista ja vuorovaikutussuhteista: minkälaiset välineet ja toimenkuvat toimisivat tässä ympäristössä ja tällaisille käyttäjille. Hankkeessa tuotetun empirian pohjalta kehitettiin digitaalisia näkymiä. Koska hyvinvointipalvelut ovat vuorovaikutusta myös lopputuotteena, toimijoiden tiedonjaon ja toimintakyvyn edistäminen on olennaista. Tästä syystä ekosysteemin yhteistyötä sekä ammattilaisten itseohjautuvuutta ja asiakkaiden tukemista ja voimaannuttamista koettiin voitavan edistää näkymillä. Näkymien avulla voidaan jäsentää tietoa eri käyttäjäryhmille ja luoda vuorovaikutuskanavia heidän tarpeitaan vastaamaan. Metatietomallinnuksella (SIM) on mallinnettu tietoa, josta näkymien käyttäjien tulisi omassa tilanteessaan olla soveltuvin osin tietoinen.
Hanketta suunniteltaessa sote-uudistussuunnitelmat eivät vielä olleet nykyisenlaisia ja niiden toteutuminen näytti olevan lähempänä. Sote-suunnitelmien muuttuminen vaikuttaa myös hankesuunnitelmassa mukana olleen julkisten hankintojen sopimustoiminnan rooliin sote-sektorilla. Sen merkitys tullee vähenemään, mutta sen sijaan suunnitelmissa korostetaan maakuntien sopimusohjausvastuuta. Sopimusten ja strategioiden rooli on pysynyt keskeisenä, jollei jopa korostunut. Julkissektorin digitaaliset kehittämishankkeet ovat edistyneet suuresti hankkeen aikana. MORFEUS-hankkeen perusajatus on ollut hyvin linjassa uusien kehityssuuntausten kanssa ja sen tulokset pohjautuvat uusille digitaalisille mahdollisuuksille kuten palveluväylän olemassa oloon.
Hyvinvointipalveluekosysteemi
Ekosysteemiajattelussa hyvinvointipalveluekosysteemi rinnastuu pitkälti bisnesekosysteemiin. Bisnesekosysteemiajattelussa yritykset eivät vain kilpaile keskenään vaan kehittävät myös liiketoiminta-alaa ja asiakkaiden tarvitsemia tuotteita yhdessä, mistä kaikki hyötyvät. Siinä korostetaan tuotteiden asiakaslähtöisyyttä. Ekosysteeminä hyvinvointipalveluekosysteemi on bisnesekosysteemejä monisyisempi. Hyvinvointipalvelujen ekosysteemin palveluja tuottavia toimijoita ovat julkissektori, yksityiset ja kolmannen sektorin yritykset sekä vapaaehtoistoimijat. Julkissektorin organisaatiot ja niiden tehtävät ovat yleensä siiloutettuja tavalla, jossa hoidettavien asioiden kokonaisuus pirstaloituu. Keskeinen toimija ekosysteemissä on asiakas, jolle palveluita kehitetään ja tarjotaan. Erityisesti hyvinvointipalveluissa kokonaisnäkökulman tulee muotoutua asiakkaiden tarpeiden ympärille. Sote-uudistuksen myötä hyvinvointipalvelujen kokonaisvastuu siirtyy maakunnille, vaikka kunnille jää vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Maakunnista muodostuu keskeisimpiä hyvinvointipalveluekosysteemejä. Maakunnat ovat uusia toimijoita, joten niiden työskentelytapojen kehittämiselle ja uuden toimintakulttuurin luomiselle on tässä vaiheessa oiva mahdollisuus. Voidakseen kantaa kokonaisvaltaisen vastuun soteekosysteeminä maakunnat tarvitsisivat maakuntakoordinaattorityyppisiä toimenkuvia. MORFEUS edustaa vallalle tullutta ajattelutapaa, jolla pyritään hyödyntämään digitalisaatiota ekosysteemiajattelun mukaisesti. Meneillään on digitalisoinnin mahdollisuuksien hyödyntämiseen liittyviä kehittämishankkeita: kansallinen palveluarkkitehtuuri palveluväylineen ja palveluvaakoineen, hallituksen kärkihankkeet kuten KIRA-DIGI (Rakennetun ympäristön digitalisaatio -hanke). KIRA-DIGI-hankkeessa on tarkoitus laatia tälle digitalisaatiolle strategia samoin kuin toimiva digitaalinen alusta. Kansallista palveluväylää on tarkoitus laajentaa tällä alustalla. Vastaavasti voitaisiin palveluväylää laajentaa digitaalisella hyvinvointipalvelualustalla. Digitaalisilla alustoilla voidaan jäsennellysti jakaa tietoa ja luoda keskusteluyhteyksiä sekä luoda edellytyksiä kokeiluille ja yhdessä kehittämiselle samoin kuin kehittää strategioilla ja sopimuksilla ohjaamista.
Ekosysteemin tavoitteiden edistämisen keinot
Systeemiälykkyysajattelun mukaisesti, voidakseen saavuttaa tavoitteita jossain toimintaympäristössä on ymmärrettävä sen kokonaisuutta ja siinä toimimisen syy- ja seurausketjuja. Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat tosiasiallisesti, tulee niiden saavuttamiseksi käytettyjen välineiden tosiasiallisesti edistää tätä toteutumista. Hankkeessa on kartoitettu ekosysteemin toimijoita ja heidän välisiään vuorovaikutussuhteita sekä tutkittu palveluja ja palveluprosesseja menetelmillä, joilla on pyritty saamaan ymmärrystä siitä todellisuudesta, missä niissä toimitaan samoin kuin asiakkaiden ja työntekijöiden kokemuksista ja tarpeista. Tarkastelunäkökulmana oli perhe, jolla on lastensuojelun, päihdehuollon, mielenterveyspalvelujen ja oppilashuollon toimialaan kuuluvia ongelmia. Suuri osa organisaatioiden tavoista edistää toimintansa tavoitteita juontavat juurensa perinteisistä ammatillisista ajattelu- ja menettelytavoista, jotka eivät ole syntyneet kiinnostuksesta siihen, kuinka hyvin ne käytännön todellisuudessa edistävät tavoitteiden saavuttamista. Jotta asiakkaalla on tosiasiallisesti mahdollisuuksia käyttää soteuudistuksessa tavoiteltua valinnanvapautta, tarvitsee hän yleensä valintojensa tueksi hänelle helposti ymmärrettävässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa olevaa tietoa sekä tukea ja ohjausta. Tietosuoja muodostaa oman tasapainohaasteensa. Suojan antamisen ohella tietosuojan nimissä myös estetään asiakkaan asioiden moniammatillisen hoitamisen toteutumista. Digitalisaatio mahdollistaa aivan uudenlaisten välineiden kehittämisen ekosysteemien yhteistyölle. Suomessakin ollaan kehittämässä kansallista palveluväylää, jonka avulla on pääsy kansallisiin tietokantoihin kuten potilastiedostoihin. Palveluväylällä on mahdollista imuroida tietoa muista sillä olevista tietokannoista ja alustoista samoin kuin välittää niihin tietoa. Tavoitteena on mahdollistaa pääsy kaikkeen tietoon, mitä toimijat tarvitsevat. Palveluväylä helpottaa tietoa jäsentävien työkalujen kehittämistä, kun pääsy tarvittaviin tietokantoihin ei ole ongelma. Tiedon äärelle pääseminen ei kuitenkaan riitä, vaan olennaista on kehittää myös tiedonkulun kommunikatiivisuutta. Kaikki seuraavassa esitetyt ideat perustuvat sille lähtökohdalle, että palveluväylä on toiminnassa. Digitaalisten välineiden käyttäjälähtöisyys on sekä välineiden kehittämisen että niiden ja kasvokkaisten palvelujen välisen tasapainon löytämisessä keskeisiä tulevaisuuden tutkimuskohteita. Käyttäjälähtöisyyden kehittämisessä voidaan käyttää erilaisia visualisointeja, moduuleja, sähköisiä palvelupolkuja, älykkäitä sopimuksia jne.
Metamallinnus SIM
Rakennusalan BIM (Building Information Modeling) on tunnetuimpia yhteistyön edistämisen tietomallinnuksia ja toimi innoituksena myös MORFEUS-hankkeen ajatukselle SIM:stä (Service Information Modeling). BIM:ssä lopputuloksena on kuitenkin konkreettinen rakennelma kun sen sijaan palveluissa lopputuotekin on ihmisten välistä vuorovaikutusta. Hankkeen SIM-metamallinnuksessa on kuvattu kolme tiedon kerrosta, joilla on vaikutuksensa kaikkien toimijoiden toiminnassa: 1) asiakkaan tarpeet ja vaatimukset, 2) palvelutarjonta ja palvelujen toteuttaminen sekä 3) suunnitelmat, velvollisuudet ja oikeudet. Tiedon saaminen asiakkaiden tarpeista vaatinee eniten tiedon aktiivista tuottamista eri lähteistä, koska tätä tietoa ei ole valmiina saatavilla. Palvelutarjontaa ja palveluja tuottavia organisaatioita koskeva tieto ei myöskään toistaiseksi ole sellaisessa muodossa, jossa niiden vertaaminen olisi helppoa. Tähän tietokerrokseen kuuluu myös ajatus Sotetoreista eli alustoista, joilta palveluja voitaisiin hakea ja vertailla sekä yhteiskehittää. Kolmanteen tasoon lukeutuvat kansainväliset ja kansalliset lainsäädännöt, suunnitelmat, strategiat, sopimukset, ohjesäännöt ja budjetit. Eri toimijat tarvitsevat tietoa tiedon eri kerroksista erilaisissa muodoissa: erilaisia määriä erilaisin painotuksin. Haasteena on, kuinka kukin käyttäjä helposti hahmottaa, mitä tietoa ja vuorovaikutuskanavia juuri hän tarvitsee. Kun palveluissa lopputuotekin on vuorovaikutusta, olennaista on toimijoiden toimintakyvyn edistäminen. SIM:in on tarkoitus olla lähtökohta digitaaliselle rajaesinekokoelmalle.
Rajaesineet (boundary objects) auttavat toimijoita ymmärtämään toisiaan ja yhdessä toteuttamaan yhteisiä tavoitteita. Kokonaisuutena SIM jäsentää tietoa ja tarjoaa vuorovaikutuskanavia käyttäjälähtöisesti. Jotta ekosysteemin toimijat pystyvät tosiasiallisesti toimimaan itseohjautuvasti ja yhteistyössä, heillä on oltava mahdollisuus heille soveltuvalla tavalla saada tietoa, johon päätöksensä perustavat tai tietoa siitä, kenen kanssa heidän tulisi missäkin vaiheessa olla yhteydessä saadakseen tukea ja apua. Ammattilainen tarvitsee itseohjautuvassa työssä niin tietoa kuin tukeakin. Päättäjien, kehittäjien ja johtajien tarvitsema tieto on yleensä kokonaisvaltaisempaa.
Näkymäprototyypit
MORFEUS-hankkeen näkymissä on nostettu esille eri käyttäjätyyppien tarvitsemaa tietoa, yhteistyötahoja ja vuorovaikutuskanavia. Tämän ohella näkymissä on työkaluja kuten ajan tasalla pidettäviä tehtävälistoja. Näkymiin voi luoda tehtäväkohtaiset ja tietomassaa jäsentävät kanavat kaikkeen tietoon siinä muodossa kuin tyyppikäyttäjä tai yksilöllinen käyttäjä sitä tarvitsee. Selkeästä yleiskuvasta pääsee tuolloin eteenpäin yksityiskohtaisempaan tietoon. Tieto haetaan jo olemassa olevista tietokannoista, jolloin näkymien tehtävänä on lähinnä jäsentää tietoa. Näkymiä voi räätälöidä yksittäisille käyttäjille sopiviksi. Näkymien käyttäjälähtöisyyttä on tarkoitus kehittää edelleen. Esimerkiksi houkuttelevuutta ja pelillisyyttä voidaan joillekin käyttäjille joutua luomaan paljon enemmän, jotta heidät saadaan ottamaan näkymä käyttöönsä. Käyttäjäryhmät, joille digitaalisia näkymäprototyyppejä on hankkeessa tehty, ovat moniongelmainen VIP-asiakas, häntä auttava kokonaisvastuullisen toimenkuvan omaava palveluohjaaja sekä sote-alan operatiivinen johtaja ja poliittinen päättäjä. Erityisiä haasteita itseohjautuvassa päätöksenteossa voi olla luottamustehtävissä olevilla poliitikoilla. Heidän on tehtävä tärkeitä päätöksiä pienillä työaikaresursseilla. Maakuntatason kehittäjän eli maakunnan hyvinvointipalveluiden ekosysteemin koordinaattorin näkymä olisi samalla maakuntatason ekosysteemissä tarpeellisen ”tietomassan” jäsennetty kokonaiskuva ja edellä mainittu SIM-metamallinnus. Maakunnan koordinaattorin vastuulla olisi olla tietoinen kaikista jo olemassa olevista tietokannoista, joita maakunnan hyvinvointipalveluekosysteemissä tarvitaan ja pyrkiä huolehtimaan siitä, että puuttuvia tiedostoja ja tarpeellisia työkaluja luodaan ja että ne ovat käyttäjälähtöisissä muodoissa.
Kirjoittaja: Soile Pohjonen, Aalto-yliopisto